Chapter 1 end. Chapter 2?
Tosiaan moromoro!
Vappu on ohi nyt ja voin kyllä kertoa että on ollut aikamoinen viikko takana.
Erosin tyttöystävästäni ja elämä potkii perseeseen. Olen yllättynyt kuinka paljon se sattuu. ''Yyyh edgy teinielämää se on vaan''. Saattaa olla mutta jokainen hetki elämästä on nauttimisen arvoista, ja en kadu hetkeäkään. Nyt on tosi tyhjä olo enkä oikein tiedä mistään mitään. Kun mietti että jos olisin suhteessa, niin olisin se sydämmen särki (Ä) (pun intended). Mutta olinkin väärässä, tunne on kuvailematon mutta eiköhän me kaikki olla tunnettu jotain tämän kaltaista edes joskus.
Mitä enemmän yrittää keskittyä itseensä niin sitä enemmän keskityn siihen minkälaisen tulevaisuuden olisimme saaneet, mutta kai se on vain Disney satuja ne iloiset loput. Tuntuu että minun olisi pitänyt taistella enemmän mutta ei uppoavaa laivaa voi yksin paikata.
En tiedä sitten miten tai milloin tämä -yhteys- mikä meillä on ollut loppuu, etten rakastaisi. Tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta.
Ja paskalta.
Näitä tunteita on hankala yrittää kirjoittaa selkeästi tänne mutta en tiedä, fuck man. Positiivesalla asenteella elämässä eteenpäin ja sen sellaista! Mutta atm ei tunnu kovin kivalta.
Rippaan ihan vitusti, rip.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti